Tuokiopaloja

On ilta. Pimeys on jo laskeutunut ja rantasauna on lämmitetty. Istun saunomisen jälkeen pukuhuoneessa saunan ihanien lämpöisten löylyjen voivuttamana. Ei ole kiire minnekään. On aivan hiljaista ja tuuli on tyyntynyt kokonaan. Yht´äkkiä kuuluu voimakas ääni järveltä. Järvi laulaa. Voimakkaita viiltäviä ääniä ja jyrinää kuuluu ja istun paikoillani kuunnellen. Kevät saapuu ja järvi laulaa taas. Tämä ikiaikainen jäiden soitto vie ajatukset menneisyyteen, siihen miten järvi on myös kauan, kauan sitten laulanut. On hienoa saada kuunnella luonnon ääntä ja tuntea olevansa osa tätä maailmankaikkeutta. Kuitenkin ymmärrän, että ihmisen osa kaikesta on hyvin pikkuriikkinen.

Nousen mäkeä ylös talolle. Pakkanen on luonut timantteja pihatien sorapintaan. Ilma on kuulakas ja raikas. On hyvä hengittää. Tähtitaivas on erikoisen kirkas ja erotan selvästi Jousimiehen ja Otavakin tuossa selvänä piirtyy. Äkkiä yläpuoleltani kuuluu hanhiparin keskustelua. Juuri kun saavun ulko-ovelle ilmoittaa järvi todella kovalla äänellä itsestään. Melkein tuntuu pelottavankin hetkisen.

Olipa hieno huvilan puutarhan saunareissu. Ulko-ovella vastassa ovat narsissit, jouluruusut ja värikkäät esikot.

esikotjouluruusu lähikuva jouluruusu2015